- Jack oletko kotona? Donna huuteli. Jack ja Mary katsahtivat säikähtäneinä  toisiaan.
- Äkkiä , nopeasti , piiloudu. Sanoi työntäen samalla Maryn Donnan vaatekaappiin.
- Jack missä olet? Donna huhuili.
- Täällähän minä. Jack vastasi, tullen olohuoneeseen.
- Minä menen vain vaihtamaan vaatteet ja lähden sitten Davidille. Donna sanoi kävellen samalla makuuhuonetta kohti. Ennen kuin Jack ehti estää oli Donna avannut kaapin oven ja nähnyt Maryn. Mary hymyili ja sanoi:
- öö… me vain leikimme täällä piilosta. Mary selitti.
- ai…no ei se mitään tulin vain hakemaan vaatteitani. Donna katsoi Marya mutta Mary vain hymyili viattoman näköisenä.
Kun Donna oli lähtenyt Davidille Mary ja Jack katsoivat huojentuneena toisiaan ja jatkoivat pussailuaan, siitä mihin olivat jääneetkin.

Samaan aikaan Donna ajoi kohti Davidin huoneistoa. Kotvan kuluttua Donna nousi autostaan ja lähti kapuamaan kerrostalon portaita. Donna koputti Davidin oveen ja David tuli avaamaan. Sisään astuessaan Donna astui pitsan palasen päälle ja huusi:
- Hyi! Pitsanpalanen! Ja vielä lattialla! Siivoa talosi edes joskus. David oli keittiössä ja otti mustikkapiirakan jääkaapista. Hän kävi laittamassa paidan päälleen ja tuli takaisin keittiöön.
- Piirasta? David kysyi ja osoitti mustikkapiirasta. Donna epäili vähäsen aikaa ja nyökäytti päätään. He istuutuivat pöydän äären ja alkoivat leikata piirasta.
- Sinun takiasi minun juuri pestyt ja ostetut sukat ovat piloilla. Donna mumisi. David vilkaisi Donnaa ja totesi rauhallisesti:
- En minä sitä pitsaa siihen lattialle pistänyt… Minusta minä laitoin sen vaatekaappiini… Eipäs kuin… Sohvalle… Donna ei pitänyt oikein Davidin asunnosta tai Davidin hygieniasta. David vain hekumoi piirasta ja katseli miesten omaa lehteä, jossa oli tietenkin miesten juttuja. Mikä olisi inhottavampaa kuin astua pitsan päälle ja syödä mustikkapiirakkaa lukevan miehen seurassa, joka lukee vielä miesten lehtiä. Pyh! Mitä touhua ajattelee Donna. Tulee niin inhottavan hiljaista, niinpä Donna aloitti puheen.
- Öö… Tuota… Mitäs lehteä sinä luet…? Donna ei haluaisi kuulla mitä David vastaa.
- Tämä vai? Tämä on Me Miehet. Donna kuuli. Eih! Me Miehet. Sekö hyvä lehti. Me Naiset on paljon parempi. Onko sellaista edes olemassakaan, kuin Me Miehet. Mitä pölkkypäiden touhua!
- Onpas hyvää piirakkaa. Donna totesi hermostuneena, kuulematta mitään siitä idioottimaisesta lehdestä.
- Kiitos, mutta arvaa mitä täällä lukee? Lihaksia kasvatat laitteella: I'm fat, so sad. Voit kasvattaa lihaksesi huippu kuntoon, jotta saisit kaikki kauniit naiset kimppuusi rannalla. Wow! Toi on aika halpa! Se maksaa vain 100 taalaa. Vois ostaa, mutta minua ei ajattelisi sellaisena ukkona, joka on naisten mieliksi. Donna yritti olla kuuntelematta. Niin kamalia juttuja. Donnan päätä alkaa kohta särkemään joten hän alkaa painua kotiinsa. Takkia päälle laittaessaan, David tuli keittiöstä ja otti Donnaa harteista.
- Kuule. Voisitko siivota täällä, koska en itse osaa…? Sinähän itse halusit täällä olevan siistiä. Donna pyörrytti päätään.
- Ole kiltti! Saat vaikka palkaksi ruokailulipun tai parikymmentä dollaria! Donna mietti vähäsen aikaa ja sanoi:
- No… Oikeastaan… Juu. Davidin ilme kirkastui ja alkoi etsiä siivousvälineitään. Kaapista hän otti pölyhuiskan ja imurin. Hän näytti miten tiskikonetta ja pesukonetta käytetään. Itse hän lähti ostamaan ruokaa. Yleensä hän ostaa muroja, maitoa, margariinia ja lihapiirakoita. Donnan hän jätti siivoamaan. Ovi paiskautui kiinni ja Donna alkoi siivota.
Ahertaessaan Donna löysi Davidin kuva-albumin. Innoissaan hän alkoi katsella sitä. Heti ensimmäisellä aukeamalla oli Davidin alastomia vauva kuvia. Toisella aukeamalla oli Britney Jacksonin keikka kuvia. Nyt Donna alkaa hahmottaa mitä Davidin ja Britneyn välillä tapahtuu. Albumin lopusta löytyy pieni kirje, Donna avasi hiljaa kuoren ja alkoi lukea sitä. Siinä luki:
- "Hei David! Haluaisin syliisi ja haluaisin suudella sinua koko maailman nähden. Rakastan sinua!!! Rakkaudella Britney". Ooh… Davidillakin on rakastaja. Samassa  David tuli kaupasta. Äkkiä Donna laittoi kirjeen ja albumin takaisin paikoilleen. Donna yritti näytellä että mitään ei olisi tapahtunut.
David katseli vähän aikaa paikkoja ja oli tyytyväisen näköinen.
- Hyvää työtä, tässä palkkasi, rahaa ja ruokalippu ravintolaan. Donna hymyili ja otti palkkansa. Innoissaan hän lähti kohti kotia, kertoakseen Jackille uutiset.                 
  Myöhemmin Jack ja Donna istuivat ravintolassa. He ostivat päivän lounaan. Siihen kuului pihvi, herkkusienikastike, lohkoperunat ja salaatti. Mässäillessään he puhelivat kivoja.
- Donna? Jack kysyi kulmakarvaansa pidellen.
- Mitä kultaseni?
- Onko sinulla ollut joskus kouluaikoina ollut mitään muuta rakastettuja? Donna hymyili ja mietti vähänaikaa.
- Tuota… Onhan niitä ollut aika rutkasti. Mutta vain joskus pienempänä kun en vielä tiennytkään, että olet olemassa. Donnan ilme vääntyi yhtäkkiä inhottavaksi virnistykseksi.
- Onko jotain hätänä? Jack kysyi.
- Niin muistatko sen… sen… tytön. Tytön jonka kanssa leikitte ALUSVAATTEISSA PIILOSTA?! HÄ!? Jackin sydän pomppasi kurkkuun.
- NO?! Donna toisti. Yhtäkkiä Mary istahti Jackin viereen ja alkoi melkein suudella tätä. Donna toljotti silmät pyöreinä.
- Mitä… Jack… Et kai sinä… Donna sanoi huolestuneena ja Mary sanoi siihen päälle:
- Aivan. Tämä olisi pitänyt kertoa jo aikaisemmin… Että minulla ja Jackilla on todella vakava suhde. Sitä paitsi me olemme jo salakihloissa ja minä olen raskaana…
- MARY! Hiljaa! Mitä sinä oikein puhut? Ei me olla kihloissa… Jack hujautti sanat suustaan.
- Tsk, tsk! Älä puhu palturia, Jack. Me olemme kihloissa! Mary sanoi Jackia vetäen ulos ravintolasta.
  Näin Donna sai tietää totuuden… Ainakin osaksi. Donna itki ja murehti asioita mitä Jack on tehnyt. Donna aikoo antaa rukkaset Jackille ja unohtaa suhteen ja koko Jackin. Voi Donna parkaa.
  Illalla Donna meni ulos tuulettumaan ja miettimään asioita. Hän käveli katua pitkin kunnes näki baarin. Vilkaisi sisälle ikkunasta ja näki Maryn ja Jackin nenät vastakkain juomassa kaljaa kiemurapilleistä. Donna nyrpisti nokkaansa ja käveli pois. Kun hän alkoi muistella hyviä menneitä aikoja, alkoi hän itkemään. Istuessaan puistonpenkillä Britney pyöräili ohi ja eikä huomannut Donnaa. Mutta Donna huomasi.
- Britney, odota! Äkkiä Britney pysähtyi ja tarkasteli taakseen.
- Donna! Mitä sinä täällä näin myöhään? Britney uteli.
- Olen vain vähän tuulettumassa. Entä sinä?
- No… Liikakilot pitää saada pois. Donna mikä on? Näytät niin surulliselta. Onko tapahtunut jotain? Kerro.
- No kun… Jack petti minut! Hänellä on joku toinen akka! Äkkiä Britney jätti pyöränsä ja meni Donnan viereen.
- Sitä sattuu monelle. Tule. Mennään meille ja laitetaan kuppi kuumaa kahvia.
  Hetken kuluttua Britneyllä:
- Kuule Donna, minullakin on todella tärkeää asiaa. Donna kääntyi kuuntelemaan.
- Donna, en uskaltaisi sanoa tätä, mutta… Minä olen raskaana!
- Mitä?! Kuinka ihanaa! Kuka on isä? Donna uteli innostuneena. Britney käänsi päänsä ja oli surullisen näköinen.
- Älä viitsi! Tiedän varmasti, että isä on David! Eikö vain? Britney ei vastannut. Kesti vähän aikaa, kunnes Britney sanoi hiljaa:
- Isä on Velmu… Niisk!
- Mitä? Onko Velmu isä? Sinä joudut linnaan! Donna huudahti.
- En halua vankilaan. Älä kerro kenellekään… ja jos kerrot… niin minä joudun linnaan.
- Vaikka minun pitäisi pidättää sinut … En kuitenkaan halua tehdä sitä, koska olet paras ystäväni. Sehän on sinun vastuulla ja muutenkin hän saa olla kanssasi koko elämän. Velmu ei varmaan edes tiedä, että saat pienokaisen. Donna rauhoitteli. He kummatkin menivät katsomaan ikkunasta ulos. Kesäinen tie kiilsi kuun valossa ja taivas avautui tummien pilvien välistä.

Velmu epämääräisessä talossaan syö kaksi päivää vanhaa pinaattilettua. Kuuluu vain muminaa, jupinaa ja mässätystä. Kevin vieressä syö myös. Velmun pää liikahtaa. Kevin säpsähtää. Velmu irvistää, mumisee omiaan ja jatkaa syömistään. Tyhmänä Kevin toljottaa vieressä, kunnes kuuluu karjaisu:
- Älä toljota, vaan syö ruokasi!!! Kevin jatkaa syömistään hätäillen.
- Kyllä… Velmu. Kevin sanoi hiljaisella äänellä. Velmu miettii hetken.
- Älä sano Velmu, vaan sano herra!!!
- Kyllä… Herra. Taas Kevin sanoi epämääräisellä äänellä.
- Missäs Mary on…? Ai niin. Hän on rahaa keräämässä! Missäs meidän auto on? Velmu sanoi katsoen ulos ikkunasta.
- En kehdannut sanoa, mutta se on varastettu…
- MITÄ!!!!! Onko auto varastettu?! Varasta uusi tai kuristan sinut paljain käsin! Äkkiä Kevin lähti juosten etsimään uutta autoa. Jennifer Roberts, niminen nainen oli keräilemässä marjoja Richardon vaimon, Hannah Thompin kanssa. Auto oli jätetty tien viereen. Kevin hiippaili lähistöllä. Metsässä juostessaan hän kohtasi Jenniferin ja kaatui tämän päälle. Jennifer kirkui ja Hannah tuli lyömään marjaämpärillä.
- Äh! Lähde senkin kalkkunan poika! Hannah huusi ja otti Kevinin kädestä kiinni tiukasti.
- Mikä on nimesi? Kerro tai muuten hakkaan sinut… Yhtäkkiä Jennifer sanoi perään:
- Lopeta Hannah! Näen että hän teki se vahingossa. Olenhan opettaja… Ei kai sattunut? Kevin punastui ja hymyili. Nyt Kevin rakastui ensimmäistä kertaansa.
- Ei.. Ei sattunut. Vo- Voinko korvata tämän jotenkin?
- Ei tarvitse. Mitä teette täällä metsässä…? Ja vielä sorkkarauta kädessä. Kevin ei sanonut mitään. Kädet selän takana, virnistäen.
- Marjoja kokoamassa… Hannah kohautti olkapäitään. Jennifer tuli perässä. Yks kaks Kevin läksi virtaamaan ja tunsi kuinka sydän pompotti kurkkuun saakka. Hän tunsi olevansa rakastunut tai jotain, mutta hän ei voinut vilkaista taaksekaan. Oli pakko. Vilkaisi ja jatkoi juoksemista.
Kevin näki harmaan auton, jonka omistaja oli kykkimässä maantie WC:ssä. Kevin järkeilee ja ryhtyy kähveltää ajokkia. Onko tämä oikein? Kevin ajatteli suu mytryssä. Hän ei haluaisi tehdä tätä, mutta oli aivan pakko. Velmu saisi hepulin ja varmaan saisi sydänkohtauksen jos Kevin virkkaisi olevansa hyvänsuopa. No.. Ei voi muutakaan tehdä… Kevin käynnisti auton ja juuri silloin omistaja joutui paikalle. Mutta kukas se siinä? Sehän oli Kevinin ainoa koulukaveri joskus aikoinaan, eli Steve Bailey!
- Oletko se sinä Kevin? Vanha koulukaverini! Kevinin ilme kirkastui.
- Ja sinä sitten olet se Steve? Kävitkö koulun loppuun? Mitä aloit opiskella?
Steve ei hymyillyt, mutta kuitenkin aukaisi suunsa.
- Äh, En minä pahemmin opiskellut, mutta kyllä ammatteja riittää! Kävin vain peruskoulun ja lukioon en päässyt… Olen nyt kuitenkin rakennusmies. Entä sinä? Yritit varastaa autoni. Et kai ole rikollinen ja työtön? Steve selitti.
- Olen… rikollinen… tai siis älä ymmärrä väärin. Minut kolotettiin tähän! En haluaisi olla, mutta on vai  pakko. Steve nyökäytti päätän ja ymmärsi asian. On huono juttu olla rikollinen, mutta pitäähän sitä kaveria auttaa. Steve mietti hetken ja meni autoon.
- Tule, mennään. Steve sanoi auton ikkunasta. Kevin hymyili ja hyppäsi kyytiin. Kevin epäröi. Ehkä tämä on jokin ansa. Voi ei…
- Minne me kuskataan, Steve? Vietkö minut poliisiasemalle? Steve virnisti.
- Vielä kiperämpää… Me mennään jäätelöbaariin! He alkoivat nauraa.

Samaan aikaan Jack joi drinkkiä Maryn luona. He puhuivat mukavia.
- Oi, Jack… Oletko ikinä juonut punaviiniä jossa on himpun mukana valkoviiniä? Se on ihanaa. Testeilläänkö? Jack korotti kulmakarvaansa ja osoitti rohkean profiilin.
- Jep. Onko sinulla muuten munkkeja? Ne ovat aikamoisia kaljan kanssa. Mary nousi tuolistaan ja meni keittiöön. Otti sieltä pari munkkia ja vei ne olohuoneeseen. Kesti vähän aikaa, kunnes Mary ryhtyi työntämään leikillä hillomunkkia Jackin suuhun. Mary vain nauroi ja Jack myös. Murusia joka paikassa. Sen jälkeen Mary alkoi suudella Jackia. Maistuipas munkilta. Äkkiä Mary työnsi Jackia poispäin. Hän osoitti sormellaan.
- Äläpäs vielä… Rahat ensin! Jack katsoi Maryä oudosti.
- Rahat? Mitkä ihmeen rahat?
- Olet jo varattu… ja muita ei petetä sillä tavalla… joten jos aiot tehdä jotain, niin vaadin korkean maksun. Jack ymmärsi. Kaiveli lompakkoaan ja otti sieltä pari sadan dollarin seteliä. Mary oli myönteinen.
Jack alkoi hipelöidä Maryn upeita sääriä. Jack oli lieventyneen näköinen. Suudelma alkoi ja tietämättömyys jatkui. Eli Jack ei tiedä Maryn ja Velmun suunnitelmista ja sen, että Mary on yhteydessä Velmuun. Jos Jack tietäisi, niin Mary olisi jo kiven sisällä. Tämä on pelkkää rahaa ja rakkautta.

- Steve? Kuului olohuoneesta.
- Mitä, kultaseni? Kuului keittiöstä.
- Kaikki sukkasi ovat rikki. Steve miettii.
- Anna niiden olla, Amy. Minä ostan uusia.
- Ei vaan me menemme nyt heti kaupunkiin ostamaan sinulle uusia sukkia ja minulle uusia rintaliivejä! Amy huusi kiukkuisesti. - Minä menen samalla töihin, kaupankassalle ja sinä tulet tietysti mukaan… Ja älä unohda. Me käymme katsomassa Geriä tanssilavalla. Steve hakkaa päätänsä seinään.
He lähtevät tuota pikaa autollaan kohti cityä. Hetken vierittyä he oleskelivat naisten vaateliikkeessä. Voi ei… Steve ei välillä resistoi Amya. Amy katseli naistenvaatteita, kunnes joku tyyppi alkoi kähveltää tämän kasilaukkua. Steve hyppäsi peliin ja huomasi, että varas onkin Kevin Horner. Kevin yritti pyytää anteeksi, mutta hänet vietiin oikeussaliin jossa hänet tuomitaan tai sitten ei. Steve sai hoitaa todistajan jutut.
Kevin istui hiljaa salissa. Oikeustuomari, Eric Bhutton aloitti oikeudenkäynnin.
- Tappoiko tämä tyyppi ketään? Tai edes tärvelikö? Steve ei hymyile vaan vastaa urheasti.
- Ei, ei tappanut. Hän vain yritti kähveltää vaimoni käsilaukkua.
Kevinin asianajaja yritti puolustella.
- Mutta mitä pienestä käsilaukusta!
Kukaan ei hymyillyt kuin itse Kevin ja sekin hymy oli niin epämääräinen.
- Hän on minun vaimoni ja käsilaukussa oli kaikki omaisuus… tai melkein.
Uhrinkin asianajaja pääsi sanomaan jotain.
- Hei! Kuulitte mitä herra Bailey sanoi. Se oli erittäin arvokas sisältöineen.
- Mutta… mutta… Kuitenkin! Kevinin asianajaja sanoi. Steve alkoi korottaa ääntään.
- Suut suppuun! Meidän omaisuus, meidän käsilaukku ja minun vaimoni. Ellei niitä olisi, niin ei varmaan minuakaan olisi! Hiljaista.
- Oikeus päättyy ja herra Horner on tuomittu vankilaan kuudeksi kuukaudeksi! Ja kuuluu poks! Kevinin pää rupsahtaa alas.

Seuraavana päivänä poliisiasemalla oli hulinaa ja pulinaa. Black Dogs oli kokoontunut Topin toimistoon. Donna yritti vältellä Jackia ja Jack yritti vältellä Donnaa hyvän syyn vuoksi. Ei ollut ihan helppoa olla erossa. Mitä mykkätouhua! No kuitenkin… He etsivät tietoa. Tietoa Velmusta. He katsovat onko Velmu sijoittanut mitään uutta internetiin. Topi ei muistanut salasanaa ulkoa.
- Muistatteko te sen? Alkoiko se 1… En muista enempää! Kaikki tökkäsivät päänsä yhteen. Se oli aika hikinen… Topi kävi penkomaan lappua joka oli tippunut rosmolta. Sitä ei löytynyt. Mitä Black Dogs nyt tekee? On taas lähdettävä etsimään auton kanssa, mutta minne?
- Mennään sinne samaan mökkiin josta me löysimme Britneyn. David sanoi sormi pystyssä.
- Hyvä idea. Mennään sinne, mutta mennään tietä pitkin. John sanoi ja lirautti kahvia nieluunsa. Yhtäkkiä Donnan ystävä, Mandy tempaisi sisään ovesta. Hän näytti hätääntyneeltä.
- Agentit ja poliisit. lääh…! Rannalla hukutettiin joku! Tulkaa katsomaan, kuka sen teki! Black Dogs olivat aika varmoja kuka sen teki. Se ei voi olla Kevin Horner, koska hänhän on vankilassa. Mutta voisiko se olla Velmu?
Rannalla he ottivat esiin kaikki laitteet ja suurennuslasit. Ruumis makasi rantahiekassa. Yhtäkkiä David sanoi.
- Hei! Sehän on ihan sinun näköisesi, Jack! Ja vielä aurinkolasit päässä.
- Ei! Vesi on huuhtonut sormenjäljet pois. Mitä me teemme? Mutta David.. Sanoit, että se on Jackin näköinen. Ja niin minustakin. Ehkä se saattoikin olla Velmu jos hän luuli, että tämä veikko oletkin sinä, Jack. John selosti. He saivat selville kuka oli hukuttaja, mutta pitää kuitenkin saada voro kiinni.
He hyppäsivät autoon. Kohti salamökkiä!
Perillä he hiippailivat mökin lähistöllä. Nyt kuitenkin tiellä. Taas he tekivät saman jutun. He koputtivat oveen ja lähtivät karkuun. Kukaan ei avannut.
- Jes! Mennään sisään. Donna sanoi. Menivät ylös lahot portaat, aukaisivat oven ja menivät sisään. Sisällä haisi deodorantti ja ulkona taas bensiini.
- Olkaa varuillanne. Hajaannutaan. Jack tuonne, John tuonne ja Minä ja Donna menemme yhdessä. Oli hiljaista ja aavemaista. David innostui kun näki jääkaapin.
- David, ajattele nyt vähän. Ei sinne saa mennä. Donna jatkoi matkaansa ja David kuitenkin jäi jääkaapin suulle. Hän rohkeni ja aukaisi kaapin. Siellä oli vain pinaattilettuja ja sinappia. Nyt Davidia ei enää innostanut tippaakaan.





Lisää...!